Siltä elämä tällä hetkellä tuntuu, kuin kaikki olisi sikin sokin.
Reilu vuosi sitten elin vielä villiä sinkkuelämää kolmen lapsen yh-äitinä.
Elämä oli ehkä pitkään ollut yksinäistä, mutta samalla niin vapaata
(ja ei, en hillunut viikonlopusta toiseen baareissa, itseasiassa hyvin harvoin).
Elämässä ei ollut muutakuin minä, lapset ja kaverit.
Sitten tapasin miehen josta halusin ottaa tarkempaa selvyyttä millainen tämä ihminen on,
siitä lähtien elämä onkin ollut täysin erilaista, asiat on edenneet nopealla tahdilla ja suhde on ollut melkoista, sanoisinko erittäin myrskyisää.
On hyviä hetkiä, mutta vastaavasti tuplasti huonoja hetkiä, en sanoisi että se edelleenkään on tasoittunut,
mutta ehkä se alkaa jo hieman rauhoittumaan.
Asiat on tosiaan edenneet nopeasti, asumme yhdessä minun asunnossani minun lasteni kanssa,
siltä osin asiat on sujuneet hyvin, lapseni ovat vielä suht pieniä, lapset tykkäävät miehestä ja se on myös minulle ollut tärkeää.
Yhteisestä lapsestakin puhuttiin jo puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, lähinnä nauraen,
mutta ehkäisy kuitenkin jätettiin pois lokakuussa ajatuksella että jos tulee niin on tullakseen ja tervetullut.
Kierron puolessa välissä tuli tunne että nyt taitaa jotain tapahtua, hätäisenä tein testin jo kp26/30-32 (haalea ihan kuin viivanpaikka). Ensimmäinen ajatus oli että ei nyt, ei nyt kun olemme juuri (reilu viikko ennen) käyneet miehen kanssa pahimman riidan koko suhteemme aikana, myös koko suhteen jatkaminen oli vaakalaudalla. Parin päivän päästä tein uuden testin, eipä se viivanpaikka paljoa ollut vahvistunut, tämän näytin miehellekkin.
Päätin että testaisin uudelleen parin päivän päästä, mutta malttamaton kun oli niin testi tuli tehtyä kahtena seuraavana päivänä.
Olihan se viiva hieman taas vahvistunut, mutta epäuskoinen olo silti jatkui, iski pelko että meneekin kesken jo heti alkuvaiheessa. Päätin taas odottaa pari päivää ja tehdä uuden testin.
Tähän testiin viivat piirtyivät jo puolessatoista minuutissa, kun taas apteekin omiin viivat ilmestyivät useamman minuutin jälkeen.
Tämän jälkeen en enempää testejä tehnyt, päätin että näihin kyllä jo pitää uskoa.
Minulle ja miehelle on tulossa yhteinen ensimmäinen lapsi,
minun neljäs lapseni.
Vaikka uskon jo testeihin, niin seuraavat pohdinnat, murheet ja pelot on tulleet tilalle, niistä lisää..
~Murmeli~
