Pähkäilyä ja paniikkia

Positiivisen testin jälkeen ajatukset on käyneet ylikierroksella, ensimmäisenä päätin että heti kun mahdollista menen varhaisraskauden ultraan selvittämään mikä siellä on tilanne.
Päivät matelevat ja aikaisemmin kun eli siinä uskossa että tunnit loppuvat päivästä kesken niin nyt ne tuntuvat että niitä olisi tuplaten lisää. Aika matelee ja aikaa on ihan liikaa, aikaa pohdiskella, etsiä tietoa googlettamalla.
Ensimmäisenä pelkona on tietenkin ollut alkuraskauden keskenmeno, itsellä kaksi kokemusta siitä että kun on tehnyt positiivisen testin menee muutama päivä ja vuoto alkaa.
Nyt kun ne muutamat päivät on menneet on ehtinyt sen osalta huokaista helpotuksesta, mutta tilalle on tullut kysymykset, mitä jos siellä ei olekkaan ketään tai entä jos on ollut, mutta lopettanut kasvamisen.
Olen yrittänyt rentoutua ja olla ajattelematta asiaa, varasin varhaisraskauden ultrankin ja päätin että no siellä sitten kaikki selviää, eihän siihen ole edes montaa päivää.
No sitten kun sain sen olotilan että turhaan tässä murehdin niin huomasin googlettavani tuplaraskaudesta, siihen liittyvistä oireista, yleisyydestä, ultrakuvista jne. Miehellekkin olen nauraen kiusoitellut että sieltä tuleekin kaksi, molempaa sorttia. Samaan aikaan kuitenkin sitten iskee se todellisuudentaju että no kunhan nyt edes se yksi olisi ja elossa ja jaksaisi loppuun asti.
Olen googlettanut erilaisia vaunuja ja kaukaloita (siitä tuntuu olevan iäisyys kun viimeksi niitä pohtinut, kuopus nyt jo 4v) kaikki on niin paljon muuttuneita ja niin montaa erilaista merkkiä..
Näistäkin sitten olen katsellut myös niitä kaksostenrattaita, hölmöä, todellakin.

Clearbluen testin tein kun viikkoja oli kasassa 4+0 (toki tämä varmasti muuttuu kun yleensä ollut pitkä kierto), koko tuon viikon olin todella väsynyt, minä joka normaalisti kukun hereillä vielä 01-02aikaan ja herään aamulla töihin jo 5:20-6:30välisenä aikana. Tuon viikon olin lähes joka ilta sammunut sohvalle tai sänkyyn vaatteet päällä jo yhdeksän aikaan illalla.
Viime viikon (rv5+0 - rv5+6) on ollut paljon pirteämpi olotila, valvonut pidempään, vessassa saanut ravata useasti ja rinnatkin (ne minit nahkaläpyskät) on alkaneet aristaa ja "kiinteytyä", turvottanut on kauheasti, eritoten iltaisin vatsa näyttää kuin viikkoja olisi 18 (ja ilmavaivat on riesana)
Koko viime viikon olen selaillut kaikkea mahdollista kaksosraskauteen liittyvää.
Siitä on yllättävän vähän tietoa, minusta olisi kiva lukea aiheesta enemmänkin vaikka en koskaan kaksosia saisikaan, varmasti sellainen joka kaksosia odottaa mielellään kävisi lukemassa esim blogeja joissa on kirjoitettu kaksosten odotuksesta (muutama blogi olikin ja tiiviisti nenä luurissa kiinni niitä on tullut luettua)

Kärsivällisyys, sitä jota minulla ei ole, varasin tosiaan varhaisraskauden ultran jo viikko sitten ja se on 3.4 eli ylihuomenna (vielä en tosin tiedä työvuorolistaani että ennätänkö sittenkään siihen aikaan).
Ylihuomenna, siihenhän on ikuisuus, onneksi tälle päivälle riittää töitä ja huomenna pitää lähteä helsingissä käymään niin ehkä aika kuluu nopeampaan.
Torstaina on kuukautisten alkamispäivän mukaan menossa rv6+3 (ja tiedän että saattaa käydä niin että vaikka siellä jotain näkyisi kasvavan niin ei välttämättä vielä sydämensykettä näy, mutta kuten sanoin kärsivällisyyttä lisäodottelulle ei ole). Nyt on vain pidettävä sormet ja varpaat ristissä ja toivottava että sieltä pieni ihmisen alku löytyy oikeasta paikasta ja sydänkin löisi.
(toki siellä kaksikin saa olla, mutta tuskinpa on, yksikin riittää oikein hyvin)

~Murmeli~

Sikin sokin saduissa

Siltä elämä tällä hetkellä tuntuu, kuin kaikki olisi sikin sokin.

Reilu vuosi sitten elin vielä villiä sinkkuelämää kolmen lapsen yh-äitinä.

Elämä oli ehkä pitkään ollut yksinäistä, mutta samalla niin vapaata 

(ja ei, en hillunut viikonlopusta toiseen baareissa, itseasiassa hyvin harvoin). 

Elämässä ei ollut muutakuin minä, lapset ja kaverit.

Sitten tapasin miehen josta halusin ottaa tarkempaa selvyyttä millainen tämä ihminen on, 

siitä lähtien elämä onkin ollut täysin erilaista, asiat on edenneet nopealla tahdilla ja suhde on ollut melkoista, sanoisinko erittäin myrskyisää. 

On hyviä hetkiä, mutta vastaavasti tuplasti huonoja hetkiä, en sanoisi että se edelleenkään on tasoittunut,

 mutta ehkä se alkaa jo hieman rauhoittumaan.

Asiat on tosiaan edenneet nopeasti, asumme yhdessä minun asunnossani minun lasteni kanssa, 

siltä osin asiat on sujuneet hyvin, lapseni ovat vielä suht pieniä, lapset tykkäävät miehestä ja se on myös minulle ollut tärkeää.

Yhteisestä lapsestakin puhuttiin jo puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, lähinnä nauraen, 

mutta ehkäisy kuitenkin jätettiin pois lokakuussa ajatuksella että jos tulee niin on tullakseen ja tervetullut.

Kierron puolessa välissä tuli tunne että nyt taitaa jotain tapahtua, hätäisenä tein testin jo kp26/30-32 (haalea ihan kuin viivanpaikka). Ensimmäinen ajatus oli että ei nyt, ei nyt kun olemme juuri (reilu viikko ennen) käyneet miehen kanssa pahimman riidan koko suhteemme aikana, myös koko suhteen jatkaminen oli vaakalaudalla. Parin päivän päästä tein uuden testin, eipä se viivanpaikka paljoa ollut vahvistunut, tämän näytin miehellekkin.

Päätin että testaisin uudelleen parin päivän päästä, mutta malttamaton kun oli niin testi tuli tehtyä kahtena seuraavana päivänä.

Olihan se viiva hieman taas vahvistunut, mutta epäuskoinen olo silti jatkui, iski pelko että meneekin kesken jo heti alkuvaiheessa. Päätin taas odottaa pari päivää ja tehdä uuden testin.

Tähän testiin viivat piirtyivät jo puolessatoista minuutissa, kun taas apteekin omiin viivat ilmestyivät useamman minuutin jälkeen.

Tämän jälkeen en enempää testejä tehnyt, päätin että näihin kyllä jo pitää uskoa.

Minulle ja miehelle on tulossa yhteinen ensimmäinen lapsi,

minun neljäs lapseni.

Vaikka uskon jo testeihin, niin seuraavat pohdinnat, murheet ja pelot on tulleet tilalle, niistä lisää..

~Murmeli~